I'll Stick Around
Wednesday, October 15, 2003
Tuesday, October 14, 2003
Niin. Mitään sanottavaa ei tunnu olevan. Tai mä tiedän että sitä on mutta se tuntuu liian isolta kirjoitettavaksi tähän.
Olin viikonloppuna dokaamassa kavereiden kanssa ja illanpäätteeksi tapasin entisen ystäväni. Omituisinta siinä on se että meidän välillä tapahtui ajat sitten paljon jotain mistä kumpikaan ei saanut otetta. Se tuntui Rakkaudelta. Siis siltä rakkaudelta, jossa ei ole varma siitä onko jotain sovittu vai ei mutta kuitenkin kaiken ajan ja ajatuksen vie vain hän. Molemmat seurustellaan tahoillamme ja ollaan molemmat suhteisiimme... tyytyväisiä, tai ainakin mä olen. Hän voi olla vaikka hyvin onnellinenkin. Kuitenkin aina kun me nähdään niin ilmassa on jotain hyvin intensiivistä ja jotain kaunista. Molemmilla on hyvä olo ja sellainen hykerryttävä tunne. Me ollaan juteltu tästä aikaisemminkin ja siksi tiedän ettei se ole mun mielikuvitusta.
Kuitenkin nyt kun nähtiin lauantaina niin juteltiin ja meillä oli tosi hauskaa ja kerrattiin kaikkia hulluja muistoja ja tunteita ja sanottiin ääneen niitä asioita, joita silloin mietti muttei puhunut. Omituisinta oli että asiat tuntuivat olevan molemmilla samoja. Baari meni kiinni ja mentiin hänen luokseen jatkoille. Juteltiin. Kuunneltiin musiikkia. Juotiin vinkkua. Muisteltiin menneitä ja naurettiin. Sitten vähän ennen kun mä olin lähdössä tapahtui ihme vinksahdus ja me suudeltiin. Sitä oli edeltänyt halailua, jonka mä olin aloittanut.
Se suudelma oli nopea, pehmeä ja se tuntui hyvälle. Sitten mä miltei lähdin juoksemaan. Mun oli pakko lähteä. Mulle iski heti välittömästi aivan törkeä morkkis. Musta on tulossa isä ja mä käyttäydyn noin idioottimaisesti. Mä tiedostan jollain tasolla sen että mulla on vielä tunteita häntä kohtaan muttei mikään ole selitys sille mitä tapahtui. Me nähtiin eilen. Uudestaan. Tarkoitus oli jutella asia selväksi koska molempia se jäi vaivaamaan omantunnon ohella. Me juteltiin mutta se mitä mä kuulin hänen suustaan oli aivan erilaista kuin mä odotin. Se oli niin positiivista tai siis sellaista tunteellista että mä meinasin pudota penkiltä. Se oli siis molemmille iso juttu ja vaikka hävettää ja vituttaa koko juttu kumpaakin niin molemmille siitä jäi kuitenkin voimakkaan kaunis jälkimaku tai vivahdus. Mä olen vieläkin hämillään siitä mitä tapahtui ja luulen että tästä tulee vielä täällä puitua.
Tapaaminen päättyi kiireen vuoksi lyhyeen ja ilmaan jäi raskaan oloinen ilmapiiri. Silti.
Tänään lähetin viestin jossa yritin sanoa ettei hän kantaisi morkkiksia eikä syyllisyyttä enempää mitä jo on molemmilla. En ole saanut vastausta vielä. Mitä tapahtui?
Sunday, October 05, 2003
Moro!
Tämä päivä on jotenkin kaihoisan, surullisen, kaunis. Tuntuu että on juuri sellainen olo että täytyy päästä johonkin merenrantaan ja katsoa jonnekkin kaukaisuuteen ja pää vaan löisi tyhjää. Ei mitään ajatuksia. Olisi vaan tunne. Tuo edellämainittu tunne.
Mutta mitä mä teen. Istun koneella ja mökötän täällä. Tuntuu väärältä. Mutta ehkä se kertoo musta. Mä ajattelen mutten tee mitään. Mitä mun elämä olisi jos mä tekisin kaiken sen mitä ajattelisin ja lopettasin tämän kaiken muun niinkuin tämän päiviksen kirjoittamisen ja kokisin ne kaikki jutut. Nää julkiset blogit on siitä kieroja että vaikka näitä kirjoittaa itselleen niin silti miettii että lukeeko tätäkään lausetta kukaan. Siitä tulee sellainen olo että pitää kirjoittaa jotakin siistii. Että muut lukisi ja tulisi tänne. Kuulostaa jonkinsortin huoraamiselta. Pelottavaa ja silti niin tuttua. Varsinkin tämän yhteiskunnan puitteessa kaikenlainen mukavuus toista ihmistä kohtaan tuntuu olevan kiellettyä tai ei sallittavaa ja jos sä saat jostain hyvin rahaa niin sun ei tarvitse sitä muuten selitellä. Mutta jos teet jotain työlästä tai vähemmän työlästä vaikka vapaaehtoisesti niin tuntuu että kaikki selittää sitä miksi näin teki. Eikö sen pitäisi olla toisinpäin.
Mutta ehkä tää sunnuntaina sataa aina fiilis kohta jo loppuisi ja pääsisi tuonne Helsingin kauniin kuulaaseen syysilmaan.
Wednesday, October 01, 2003
Eli siis nyt mä vasta tajusin. Vähän on sytytys pielessä tänään.
Eli siis käykää kaikki BLOGVIEWIN sivuilla. Tai älkää. Päättäkää itse.
Nythän on niin että kun odotat saavasti jonkinlaista palvelua esim. internet palvelua niin sitä olettaa varmasti että kyllähän se nyt toimii. Eikö. No ei.
Meidän taloyhtiön yhteinen verkko on nyt koeverkossa ollut jo reilu pari viikkoa ja viimeisen viikon se ei ole vain toiminut. Päähän ottaa moinen. 'Nytkin pitää kirjoittaa vieraalta koneelta ja täytyy katsoa koko ajan ettei kukaan kurki olan yli. Paranoidisuus iskee ja tekstin rakenne häiriintyy. Ei saa sellaista intensiivistä tasoa ylle.
Huomasin tuossa että PINSERI oli lisännyt mut nyt listoilleen. Kiva. Samoin jokin blogview. Pitäisi kai lisätä jokin html-koodi tänne että tulisi linkki niiden sivuille. Ei näköjään onnistu vain kirjoittamalla. No täytyy katsoa sitä myöhemmin. Mut kaikki varmaan ton PINSERIN (<-toi on nyt mainos) tietää joten sitä ei kait tarttee mainostaa. Se on hyvä sivu.
Katselin vasta tänään taru sormusten herran uuden trailerin. Siis tämän kuninkaan paluun trailerin. Se oli aivan MAHTAVA. Ainakin mun mielestä. Milloinkahan noi liput tulee myyntiin. Ensi-iltaan täytyy päästä.
Muuten se edellinen poliisijuttu on edelleen kesken. Ne ottivat kerran yhteyttä ja eivät sen jälkeen ole tehneet mitään. Mä sanoin etten tee valitusta jos pääsen samaan tilaan samaisen konstaapelin kanssa ja pääsen kysymään miksi hän teki niinkuin teki. Ajattelin tehdä sen jotenkin silleen mano i mano-tyylillä. Mut ehkä niillä on parempaakin tekemistä. Ja ehkä myös mulla. Mut katsellaan mitä tästä tulee. Olisi kiva tietää hänen motiivinsa. Kun soitin pikkuroban poliisille niin tämä ylikomisario vai ylikonstaapeli tai mikä lie sanoi että selvittää asian ja juttelee kyseisen poliisin kanssa. Juu. Varmaan juttelee päivittäin. Kahvista ja donitseista. Ehkä myös töistä. Ehkä asuntolainasta, autolainasta, kesälomasta ja siitä milloin seuraava loma tulee. Ehkä ne ihmettelee sitä miksi pohojanmaalta on niin paljon poliiseja. Ja ehkä ne ei keskustele filosofiasta, taiteesta ja tunteista. Ehkä, ehkä ei.
Kertokaa te. Mistä poliisi juttelee? Onko inside tietoa?
Palaillaan
Tuesday, September 23, 2003
Jep!
Nyt vika oli kyllä tän kirotun bloggerin. Mä en tajua miten mä voisin välttyä siltä ettei noita viestejä tule kahteen kertaan. Täytyy yrittää poistaa niitä. Vielä en tiedä miten. Pakkkohan jokin sellainen keino tulee olla.
Karma on nyt mulla ilmeisesti tosi huono. Mua lyötiin taas. Viikonloppuna ja sitten kun yritin tehdä siitä rikosilmoitusta niin poliisit veivät mut putkaan. Tilanne läksi siitä kun yksi pariskunta baaritiskillä valitti että yksi ääliö oli vienyt heidän rahansa (40 €). Tarpeeksi humalassa kun olin niin menin sitten kysymään että pitääkö tämä paikkansa. Aikamme juteltuamme pääsimme kunnon sanaharkkaan jonka päätteeksi tämä superidioottimies vetäs mua turpaan. Kovaa se ei lyönyt tai sitten jotain refleksiväistöjä tulitehtyä. Kuittasin sanomalla että vitun neiti, se ei edes sattunut. Se siitä riemastu. Ei saanut enää lyötyä. Poliisit kutsuttiin paikalle ja musta tuntuu etteivät ne musta tykänneet kun molemmat väittivät minun sanooneen mun luopuneen jutun oikeuksista, (vaikka en sanonut), väittivät mun käyneen päälle, (vaikka en todellakaan ole niin tyhmä) ja sitten seuraavaksi huomasinkin olevan poliisiautossa matkalla Töölön juoppoputkiin. Siellä mä sitten olin sen yön. Vitutti kun seuraavana aamuna päivystysvuorossa oleva poliisi vinoili sanomalla että "Taisi tulla nautittua alkoholia" Vastasin että niin tuli muttei sillä ole mitään tekemistä sen kanssa että olin putkassa. Se jopa älysi olla vittuilematta enää lisää. Mä aion vielä kysyä mistä toi johtui. Ne poliisit eivät suostuneet kertomaan nimiään mutta sain ne sitten mun säilöönottopapereista selville. Palaan asiaan.
Vituttaa kyllä vieläkin moinen.
Friday, September 19, 2003
Taas on sadep�iv� ja harmaata. Vein t�n��n puhelimen huoltoon ja kun l�ksin sielt� ajattelin ett� iskeek� se kaikkien puhuma k�nnytt�myyden kauhu. Ei iskenyt. Olo oli mit� mainioin. Tuntui helpottavalta se ettei kaikki saakaan mua kiinni. T�t� onnea kesti tosin vain puoli tuntia ja sit kun k�vin sen hakemassa niin ehdin fillaroida liikkeest� noin klomen kilometrin p��h�n kun alkuper�inen vika palasi. Hyv� oli huolto.
Matkalla himaan joku teiden valtias Teuvo meinasi ajaa mun yli suojatiell�. M� k�velin fillarin kanssa siit� yli kun t�� aivosurkastumasta k�rsiv� autoilija viittoi mulle koko ajan ett� mene mene, MENE JO. Sitten se koko ajan l�hestyi silleen nyk�yksitt�in. Katsoin sit� ihmetellen ja ehk� v�h�n vihaisena.
J�lkeenp�in tietenkin tuli se paras idea mit� olisi pit�nyt tehd�. Ois pit�nyt istua sen konepellille ja odottaa ett� se nousee autosta ja sitten vaihtaa pari sanaa. Kommunikointi tavan olisi h�n saanut itse valita. Olisin vastannut samalla tavalla. Hyv�h�n se on nyt uhota. Jotenkin sit� vaan tyhm�sti noudatti sen viittomista ja hoputtamista. Onko se sitten itsesuojeluvaisto vai mik� pist�� niin tekem��n mutta tulipahan taas todistettua suomalaisten autoiluasenteen parhaimmistoa.
Mit� muuten tehd� vittumaiselle ty�toverille. Kaveri valitti ongelmaa ty�paikallaan. No kokemusta on itsell�kin. Harmi ettei lobotomia ole en�� virallisten hoitomuotojen listalla. Ois hienoa jos saisi ker�tty� kaikki vittumaiset ihmiset samaan duuniin py�rittelem��n paperia ja sitten jokaisen p��n p��ll� olis sellanen imuri joka ker�� sit� vittumaisuutta tankkiin. Sitten ne ois vittumaisuudesta tyhjiin imetty illan tullen ja ne ois siedett�vi� koko illan seuraavaan aamuun asti. Sill� energialla ois ydinvoimalat varmaankin aikas turhia. Tai jotain. Onpas taas ylinokkelaolo.
Jep.
Taas on sadepäivä ja harmaata. Vein tänään puhelimen huoltoon ja kun läksin sieltä ajattelin että iskeekö se kaikkien puhuma kännyttömyyden kauhu. Ei iskenyt. Olo oli mitä mainioin. Tuntui helpottavalta se ettei kaikki saakaan mua kiinni. Tätä onnea kesti tosin vain puoli tuntia ja sit kun kävin sen hakemassa niin ehdin fillaroida liikkeestä noin klomen kilometrin päähän kun alkuperäinen vika palasi. Hyvä oli huolto.
Matkalla himaan joku teiden valtias Teuvo meinasi ajaa mun yli suojatiellä. Mä kävelin fillarin kanssa siitä yli kun tää aivosurkastumasta kärsivä autoilija viittoi mulle koko ajan että mene mene, MENE JO. Sitten se koko ajan lähestyi silleen nykäyksittäin. Katsoin sitä ihmetellen ja ehkä vähän vihaisena.
Jälkeenpäin tietenkin tuli se paras idea mitä olisi pitänyt tehdä. Ois pitänyt istua sen konepellille ja odottaa että se nousee autosta ja sitten vaihtaa pari sanaa. Kommunikointi tavan olisi hän saanut itse valita. Olisin vastannut samalla tavalla. Hyvähän se on nyt uhota. Jotenkin sitä vaan tyhmästi noudatti sen viittomista ja hoputtamista. Onko se sitten itsesuojeluvaisto vai mikä pistää niin tekemään mutta tulipahan taas todistettua suomalaisten autoiluasenteen parhaimmistoa.
Mitä muuten tehdä vittumaiselle työtoverille. Kaveri valitti ongelmaa työpaikallaan. No kokemusta on itselläkin. Harmi ettei lobotomia ole enää virallisten hoitomuotojen listalla. Ois hienoa jos saisi kerättyä kaikki vittumaiset ihmiset samaan duuniin pyörittelemään paperia ja sitten jokaisen pään päällä olis sellanen imuri joka kerää sitä vittumaisuutta tankkiin. Sitten ne ois vittumaisuudesta tyhjiin imetty illan tullen ja ne ois siedettäviä koko illan seuraavaan aamuun asti. Sillä energialla ois ydinvoimalat varmaankin aikas turhia. Tai jotain. Onpas taas ylinokkelaolo.
Jep.
Thursday, September 18, 2003
Täs on taas vierähtänyt aikaa. Aika on mennyt kiroillessa uuden yhteyden toimimista. Tai siis sen toimimattomuutta. Otettiin taloyhtiöön jaettu internet ja sen koe verkko on nyt käytössä ja se perkele ei ta toimiakseen. Kuukauden päivät pitäisi odottaa sitä varsinaista megasta verkkoa. Se on kuulemma ohjattu ja toimiva verkko. Saas nähdä, tällä hetkellä usko ei ole hirveän korkea.
Sen ajan kun netti on toiminut oon pelannut counterstrikea. Tai yrittänyt pelata. Noi muksut kun pelaa siellä on hiukka parempia. Tunne on se että kun astut kentälle ja juokset sen ekan nurkan taakse niin jostain tietämättömästä paikasta tulee nappi otsaan. Tai jos näet vilauksen vihollisesta niin eka havainto on se että jostain se välähdys tulee ja sitten makaa jo kuolleena maassa. Tosi siistiä.
Ehkä mä olen liian vanha.
TAI sitten mä en vain ole treenannut tarpeeksi........
:-)
